May the 4th be with you.

iPhonen oikea hinta

Zombiefest 2012

Näin kuolleistanousemisen juhlan aikana toivon kaikille leppoisaa viikonloppua. Huominen vielä vapaata, kesän alkuun 4 viikkoa. Tässä pari päivää pohjoisessa löhöilleenä pakko myöntää, että luonto on kyl kaunis talvellakin, kunhan aurinko paistaa.

Kuolleista tuli mieleen, että keltaisten sivujen mukaan Whitney Houston eli rokkarin elämän loppupäätä täysillä viimeisinä vuosinaan. Amme, josta Whitney löyty, oli ilmeisesti täytetty yli 50 asteisella vedellä, raukalta oli kuoriutunut ihoa kuuman veden takia. Ainiin, lisäksi kolmasosa hampaista oli tippunut, käsissä jälkiä suonensisäisistä huumeista ja itsemurhayrityksistä, tukka lähtenyt, keho paskana huumeista ja viinasta; vaikuttaa aika vitun luxukselta. Voi reppanaa…

Tämä video alkaa suht normaalisti, mutta huh huh… vaikee selittää.

“The subconscious psychology that you use against me,
If I lose control will send me to the penetentiary
Such as Alcatraz, or shot up like al Hajj Malik Shabazz
High class get bypassed while my ass gets harrassed.
And the fuzz treat bruh’s like they manhood never was,
And if you too powerful, you get bugged like Peter Tosh and Marley was.
And my word does nothing against the feds,
So my eyes stay red as I chase crazy bald heads, word up.“

“Long time no see, long time no abc”

Tjoooh, pakko myöntää, että bloggaaminen on meikäläisen kohdalla vähän tälläistä bi-polaarista toimintaa. Välillä tulee jotain, välillä taasen ei. Ehkä se on parempi pitää tälläisenä, koska itseäni vituttaa ne miljoonat ja miljoonat blogit, jotka on “tekemällä tehty” ihan vain sen muodikkuuden takia. En nyt lähde itseltäni peittelemään omaa huomiohuoraustani, mutta sellaiset täysin tyhjät, olemattomat postaukset ovat verrattavissa niihin ystäviin, joiden facebook päivityksiä ei enää jaksa lukea ja ne joko piilotta tai poistaa pysyvästi.

Tässä on kaikenlaista matskua kasaantunut julkaistavaksi, mutta tässä aluksi yksi video jonka löysin kuluneen viikon aikana. Ilmeisesti Suomalaisten kuvaama Time Lapse baari-illasta. Hieman psyykkaava, meno äityy aikamoiseksi heilunnaksi ilmeisesti tanssilattian kohdalla. Funkkaavat musat kuitenkin.

Viihdettä Väyryselle

Tässä pettyneelle Paavo Väyryselle vähän eläinkuvia, piristävät myös allekirjoittanutta kun olen allapäin…

Me neither

Jatketaas 2012 kun keritään.

TÄG!

Te jotka ette ole vielä tätä nähneet niin kannattaa katsoa.

Kyseessä siis ilmeisesti Metropolian AV opiskelijoiden lopputyö, katsottava. Videossa haastatellaan vuorotellen kaupungin edustajaa ja katutaiteilijaa. Törkeän suora copypaste Basson sivuilta menee näin:

“90-luvulla Helsingissä vallitsi kulttuuri-ilmiö, jonka tukahduttaminen vaati kaupungilta yli miljoonan euron vuosibudjetin. Ilmiö tuskin jäi keneltäkään huomaamatta – siitä oli tullut lyhyessä ajassa kiinteä osa katukuvaa. Kyseinen ilmiö on graffiti. Yleinen mielipide on, että graffiti-maalaukset ovat hienoja kaikkine väreineen ja muotoineen, mutta töhriminen on vain rumaa vandalismia. Nämä kaksi graffitin osa-aluetta kuitenkin kulkevat vahvasti käsi kädessä: suurin osa graffiti-maalaajista myös töhrii.

Monia lama-ajan kaupunkinuoria kiinnosti töhrimisessä sen uutuudenviehätys, vaarallisuus ja mahdollisuus saada “nimensä” tunnetuksi ympäri kaupunkia. Se ei ollut vain vähäosaisten ja rikkinäisten perheiden lasten puuhaa, kuten lehdissä usein kirjoitettiin. Töhrijöitä löytyi niin lähiöiden yksinhuoltajaperheistä kuin keskustan diplomaattiperheistä. Heitä ei yhdistänyt huonot oltavat, vaan halu saada nimensä esiin ja olla osa uutta vaihtoehtoista kulttuuria. He tekivät kaupungista oman fooruminsa, jonka kirjoituksia ja hierarkiaa ymmärsivät vain asiaan vihkiytyneet.

Tagi tarjoaa katsauksen töhrimisen estetiikkaan ja aikaan ennen kaupungin lanseeraamaa stop töhryille -kampanjaa ja nollatoleranssia, jolloin töhriminen ja graffiti-maalaaminen oli monelle nuorelle elämäntapa. Helsingin kaupungin rakennusviraston Kauko Haantie (aktiivinen Stop töhryille -kampanjassa) ja ”Monster” (aktiivinen töhrijä 80-luvun lopusta 2000-luvun alkuun) kertovat omista kokemuksistaan ilmiön parissa.”